Kaikki tiet vievät Corsoon

This is Roma calling!

Röstikset ovat saapuneet eilen reissun viimeiseen kohteeseen eli Roomaan. Täällä huomasi kyllä lähes välittömästi hyvinkin erilaisen tunnelman, kuin muualla koko reissun aikana. Jotenkin seesteisen rauhallinen, vaikka jengiä on aivan älyttömästi ja vauhti kova. Ja myös ihohuokosia hellivä 40 asteen lämpötila räpsähti mittariin.

Perjantain ohjelmassa oli siis reilun kolmen tunnin rykäisyajelu Toscanasta Roomaan ja auton palautus. Koettiin pieniä sydämen tykytyksiä, kun meinasi vielä Roomaan saapuessa tulla auto kylkeen. Taisi olla aika muutamasta sentistä kiinni. Selvittiin kuitenkin hienosti ja haikein mielin palautettiin jälleen kerran The Beast oikealle omistajalle, Hertzille. Palautuspaikka oli Rooman päärautieasemalla, missä oltiinkin jo pari viikkoa sitten pyörimässä ja odottamassa junaa Napoliin. Auton palautus oli taas kerran hyvin simppeli tapahtuma, ajeltiin parkkihallin ylimpään kerrokseen, vastaanottaja tarkisti, että tankki oli täynnä ja homma sillä selvä. Asemalta sitten takseiltiin majoitukseen hintaan 15e.

Majoituksena toimi etukäteen jo ennen reissua varattua b&b all'Orologio, mikä oli saanut esim. Trip Advisorissa arvosteluprosentiksi 96%. Se on tähän mennessä siistein majoituksemme, alue on todella rauhallinen ja se on ehdottoman loistavalla paikalla, lähellä kaikkia oleellisia turistirysiä ;) 

Saavuttuamme majoitukseen, lesoiltiin taas muutama tunti pahimman paahteen yli ja lähdettiin liikenteeseen etsimään ruokapaikkaa. Ensimmäisen kerran reissuraamattu hieman petti matkan aikana, kun se suositteli vetämään kuivat...meinaan ruuat paikallisessa ravitsemusliikkeessä Ar Galletto. Tilattiin kukkoa ja sitä tosiaan saatiin kahden tunnin odottelun jälkeen tilaushetkestä. Ennen sitä saatiin alkupalat pastalla, mutta kukkoa sitten hieman odotettiin. Se oli kokonainen broileri..sitruunalohkolla. Joo...ei ole tämä primi ja secondi-ajattelu mennyt vieläkään perille kahden viikon jälkeen. Osalla porukasta jäi näinkin mahtipontisen annoksen jäljiltä vielä hiuko ja koska yksi yllätys oli jo liikaa, niin suuntasimme jälkiruuan toivossa uutta paikkaa kohti. Onneksi viereiseltä aukiolta löytyi loistava paikka tähän tarkoitukseen. Liekö syynä se että kyseisen ravitsemusliikkeen sisään heittäjä erehtyi mainitsemaan ilmaiset kuohuvat koko porukalle, mutta kyllä tiramisutkin maittoi kuplivan ja maltaisen ohessa. ;-) Ilmassa tuntui myös olevan vahvaa tunnetta ja seurueemme hengellinen johtaja yrittikin palauttaa eepoksemme taas oikealle tielle ja kohti parempia elämyksiä.

Pöperön ja jälkiruuan jälkeen lähdettiin katsastamaan hieman nähtävyyksiä. Käytiin Piazza de Fiorilla, Piazza Navonalla, Pantheonilla ja Largo di Torre Argentiinan raunioilla, joidenka kupeessa Julius Caesar on huhupuheiden mukaan aikoinaan murhattu. Pantheonilla ei käyty sisällä, koska se oli suljettu jo aiemmin. Ulkopuoli itsessään oli kuitenkin jo näkemisen arvoinen, kun kulman takaa paljastui n. vuonna 100 kieppeillä nykyiseen ulkomuotoonsa väkerretty temppeli (nyk. kirkko). Todella upea ilmestys ja ihmetystä herättävä. Miten on ollut silloin aikoinaan mahdollista rakentaa moisia koreuksia. 

Kyllähän siinä taas oli yhdelle illalle nähtävää ja seuraavana päivänä taas uudet kuviot. 

Toscan Pellet

Viimeinen päivä Toscanan auringon alla. 

Eilen annettiin itsemme lomailla oikein kunnolla ja päätimme laittaa kellon soimaan vasta 11. Vähän ennen kymppiä joku koputti kuitenkin kiivaasti oveen ja siellä löytyi vihainen siivooja. Siivooja höpötti italiaksi jotenkin siihen suuntaan, että tsek outti ois kymmeneltä, nyt luulis lähtevän ulos, että hän pääsee siivoamaan. Nuku siinä sit. Sanottiin uno notte ja laitettiin ovi kiinni.

Torstain ohjelmaan kuului lesoilua uima-altaalla, pelattiin palloa, lilluttiin minisurffilautojen päällä ja pojat poltti ittensä, toisella punainen selkä, toisella punainen maha.

Illasta sitten lähdettiin puolentoista tunnin ajomatkan päähän Montepulcianoon katsastamaan Toscanan yhtä korkeimmalla sijaitsevista kukkulakaupungeista. Käytiin parissa kirkossa, ekassa oli meneillään sinfoniaorkesterin konsertto, jota päästiin esityksen viimeisen biisin verran fiilistelemään. Upea oli äänentoisto tiloissa. Olisihan sitä mielellään kuullut enemmänkin. 

Jatkoimme kipuamista kaupungin korkeimmalle kohdalle, Piazza Granden aukiolle. Tällä aukiolla on myös kuvattu Twilight leffan toisen osan yksi loppukohtauksista. Dramaattinen kohtaus jota päätimme  hiukan demostroida kuvin. Tomi Edwardin rooliin paneutuneena.

Sitten olikin jo aika kaivaa reissuraamattu esiin ja katsastaa kohteen ruokapaikat. Edullisin vaihtoehto ja ainoa yhden € merkin omaava ravintola osui Family style tavernaan. Tänne emme kuitenkaan paikkaa saaneet vaan ensimmäinen kattaus oli varattu jo hyvissä ajoin täyteen. Lopulta vaelsimme nälkäisinä edestakaisin Montepulcianon katuja huomaten, että lähes jokainen ravintola ja kuppila oli kansoitettu heti avaamis kellonlyömästä täyteen. Puolen tunnin pyöriskelyn jälkeen sopiva ravintola kuitenkin löytyi joka osoittautui ihan mainioksi muonapaikaksi. Illallinen kustansi noin 80€ koko retkueelta ja siihen mahtui alkuruuat, miedot juomat, pääruoka sekä viinit.

Torstai-ilta meni tyhjentäessä jääkaapin nestevarantoja, pakkaillessa ja jättäessä hyvästejä Toscanalle. Perjantaiaamusta sitten suunnattaisiin kirkkojen valtakuntaan, Roomaan.

What would you re-comment?

Röstikset terkuttelee Toscanan auringon alta!

Pari päivää ollaan oltu poissa blogin mystisestä maailmasta, kun ollaan menty pää kolmantena jalkana ihastellen renesanssin kehdon, Firenzen tarjontaa. Kaksi yötä vietettiin Firenzessä ja tänään saavuimme pieneen Castellina In Chiantin-kylään, Chiantin maakunnassa. Kai se on pakko myöntää, että maaseudulla lesoillaan ja rauhotutaan, isossa kaupungissa mennään eikä meinata, ainakin Röstiksien seurueessa ;D Palataan vielä kuitenkin Firenzen seikkailuihin.

Lähdettiin Maceratan kupeesta ajelemaan aamulla hyvissä ajoin kohti Firenzeä ja mittarin mukaan 39 asteen helle lämmitti auton ulkopuolella röstiksiä. Ajeltiin ripeästi Firenzeen, mutta meidät tuntien myöhästyttiin jälleen aikalailla kaikesta mahdollisesta. Päästiin hotellille, mikä varattiin autolla ajellessa kohti Firenzeä. Hotellina toimi Hotel Benvenuti hintaan n. 30e per yö aamupaloineen. Henkilökunta oli asiallista ja palvelualtista, aamupala Italian mittapuulla runsas, buffet-tyylinen ja yleiset tilat miellyttävät. Itse huoneet taasen olisivat kaivanneet pientä pintaremonttia. Esim. maalia, ehjiä sänkyä yms. 

Kun saavuttiin perille Firenzeen, totesimme hotellilla, ettemme ehdi enää käymään Galleria Ufficissa, mitä suunnittelimme. Päätettiin lähteä sen sijaan käymään bussilla puutarha Bobolissa. Toki ajelimme bussilla puoli tuntia väärään suuntaa ja löysimme itsemme lentokentän kupeesta ja ajelimme puoli tuntia takaisin. Siinä vaiheessa hieman nauratti. Lopulta kun päästiin puistoon pitkän pitkän jalkapatikan jälkeen, sekin oli kiinni. Ei naurattanut siinä vaiheessa.

Lähdimme illastamaan reissuraamatun suosittelemaan paikkaan, Il Ristoroon, lannistuneina illan kulusta, mutta hyvä ruoka, parempi mieli. Il Ristoro oli nuorekas, modernia ja retroa yhdistelevä kompakti ravintola. Tämän ajan kuuminta hottia.

 Iltaa piristi pöperön lisäksi museo, Palazzo Vecchio, jonka löysimme matkan varrelta takaisin hotellille. Museo oli ihme kyllä auki kahteentoista yöllä. Museosta löytyi historiaa paikallisen hallitsijasuvun Medicin vaiheista sekä näyttely idän ja lännen kulttuurieroista ennen ja nykypäivänä. Museon jälkeen kävelimme majoitukseemme myös Firenzen kuuluisan sillan, yli, missä asuintaloja oli rakennettu sillan päälle. 

Maanantai menikin sitten mukavimmissa merkeissä. Suuntasimme aamupalan jälkeen Duomolle eli paikalliselle maamerkille, suurimmalle kirkolle. Noin vartin jouduimme jonottelemaan, vaikka jono oli yltiöpäisen pitkä kirkon sisälle. Homma toimi kuitenkin jouhevasti ja kävimme katsastamassa kirkon sisäpuolelta. Täytyy sanoa, että tämä laitos oli kuitenkin paljon vaikuttavampi ulkopuolelta.

Duomon jälkeen kävimme museossa, missä oli näytteillä Galileo Galilein keksintöjä ja tuon ajan muita keksintöjä. Hyvin vaikuttava paikka ja jopa seurueen insinöörit olivat välillä vaikuttuneita näkemästään, heh ;) 

Galilein jälkeen kävimme lounastamassa paikallisessa trattoriassa La Casalingassa. Reissun parhaat pastat löytyivät ehdottomasti täältä ja onneksi kaikki sattuivat tilaamaan pastaa. Tämä oli juuri sellainen perinteinen italialainen ruokapaikka, mitä mielikuvissa itsellään on. Melua, kiirettä ja meininkiä, vauhtia tarjoilijoilla ja mahtava ulkomuisti. Paikalliset pääsivät jonon ohi, kuin olisivat tulleet kotiinsa ja paiskasivat kättä äänekkäästi jutellen, kun turistit jonottivat kiltisti omaa vuoroaan. 

Sapuskalta suunnattiin jälleen kerran kokeilemaan Bobolin puutarhaa, kun samoilla nurkilla oltiin jo valmiiksi. Reissuraamattumme mukaan kohteeseen piti olla ilmainen sisäänpääsy, mutta jouduimme kuitenkin maksamaan 7 e sisäänpääsyn + 3 e verot. Eli yhteensä kymppi koko huvista. Puisto oli melko iso ja aikamoinen pläjäys talsia heti ruokailu jälkeen, päivän pahimmassa helteessä. Kokonaisuutena ei ollut ihan kympin arvoinen, vitosen olisi voinut vielä ymmärtää. 

Puistosta suuntasimme bussilla Arno-joen vieressä sijaitsevaan näköalapaikkaan, Piazzale Michelangeloon. Italiaanon soittaessa Amerikkalaisia sulosävelmiä kitaralla ja auringon laskiessa Firenzen upeiden näköalojen yllä, totesimme tämän päivän ohjelmasuunnittelun menneen lähes täydellisesti. Ja ei kun syömään taas, pakki kiittää ja kasvaa ;D

Lähtöpäivän kunniaksi pääsimme vihdoinkin käymään Galleria degli Uffiziin. Lippuja meillä ei ollut etukäteen ja tiedossa oli parin kolmen tunnin jonotus ensin lippuja ostamaan ja jonottamaan sisälle. Mentiinkin majoituksesta reteesti taksilla galleriaan ja säästettiin jalkoja museoon. Oltiin gallerialla ilmeisesti aika hyvään aikaan, koska jononaruja ei oltu vielä aseteltu kunnolla paikalleen. Yksi Röstis pääsi pujahtamaan sisälle katsastamaan jonotilannetta, kun yksi suuntasi liputtomien jonoon ja kaksi jäi valvomaan tilannetta pihalle. Sisälle päässyt pääsi lähes jonottamatta ennakkolipputiskille, jotka kuitenkin myivät lippuja siitä suoraan ilman varausta. Sillä aikaa jononarut oli ulkona laitettu paikoilleen, joten kaksi muuta ei päässyt enää sisälle...ja toki sisälle menneellä ei ollut rahaa, vaan rahat olivat ulkona olevilla. Siinä sitten narujen ja henkilökunnan ohi ojenneltiin lompakkoa...missä ei ollut rahaa, vain kortti. Sitten vaan PINnit ilmoille ja liput kaikille :D Pienen säädön jälkeen päästiin sisälle menevien jonoon ja kaikkeen tähän prosessiin meni noin puolisen tuntia ja vihdoin oltiin sisällä. 

Sisältä löytyi:

Ella:

Koko laajasta kokonaisuudesta parhaiten mieleen jäi ensimmäisen kerroksen pienessä huoneessa, hämärässä valaistuksessa sijaitsevat kukka-asetelmat. Myös ensimmäisen kerroksen piirrokset, jotka olivat pääasiassa Anton Domanico Gabbianin tekemiä, antoi herkän viivan ja yksinkertaisen sommitteleman ansiosta paljon ihmeteltävää. Niin ja tietenkin kakkosen Herttuan ja Herttuattaren  muotokuvat ( Piero della Francesca) oli hienoja, jopa hauskoja. 

Mikko:

Yläkerran käytävällä loistivat muinaiset Rooman keisarit tuimine ilmeineen vakuuttavasti, kunnes vuorossa oli Nero. On tainnut sällille pulla maistua aikoinaan. ;-) Ajan hermolle epätavallista oli myös kaksipuoleinen maalaus lyhytkasvuisesta miehestä 1500-luvulta. Myös kummastusta herätti muutama maalaus, joissa eräs tietty pappismiehen hattu esiintyi, vaikka kyseistä setää ei tauluissa näkynyt. Tovi tuli myös tuijotettua erästä Da Vincin taulua ja jos sieltä vaikka paljastuisi jotain mullistavaa salaliittoteorioihin viittaavaa. Kokonaisuudessaan vaikuttava valikoima.

Tiina: 

Olen perusturisti, meitsiä kiinnosti Da Vincin, Michelangelon, Botticellin, Garavaggion ja Goyan teokset ja niitä oli mukava tutkailla pitkäänkin. Mieleen jäi myös monet veistokset, joiden sanottiin kuvauksen mukaan olevan hermafrodiitteja, tai sitten uloke oli vain ajan saatossa pydonnut. P*llut ja p*allit löytyi siis useammaltakin veistokselta. Vähän kaivelee, kun ei ehditty käydä katsomassa toisessa museossa David-patsasta.

Tomi:

No comments...

How Much is the Voikkari?

Röstikset saapuivat toissa päivänä jälleen kerran uuteen majoitukseen Uffizi Gallerian ja vajaan tunnin ajomatkan jälkeen. Majoituksena toimi Casa Landi, Castellina In Ciantin kylässä. Katsoimme etukäteen, että Landin resepsuunilla oli melko mystiset aukioloajat, kolmesta kuuteen. Tähtäsimme resepsuunille siis kolmeksi, eikä paikalla näkynyt ketään, paitsi toinen seurue jonottamassa. Puoli neljän kieppeillä nuori omistajapariskunta suvaitsi tulla paikalle ja saatiin kaksi huonetta kolmeksi yöksi. Huoneet olivat pieniä, koruttomia, mutta siistejä asuntoja makkarilla, kylppärillä ja keittiöllä. Tutkailimme myös majoituksen ympäristöä; paikka oli hieman rehevöitynyt ja laastia ja siivousta tarvitseva, mutta täälläkin tuntuu olevan myös se ei-se-niin-justiinsa-ajattelutapa. Mieleen tuli eräänlainen Maissilapset-meininki, heh. Pieni uima-allas pihalla oli kiva plussa.

Majoituksessa ladattiin akkuja ja tehtiin taas itse ruokaa. Löydettiin kylästä eka Coop-ketjun kauppa. Löytyi edellisellä reissulla myös Sveitsin St. Moritzista. Halpa pytinki,kun ostettiin aineet alkusalaattiin, lohipastaan, jälkkäriin sekä mässyä, aamupalatarpeet ja tenutustarpeet neljälle. Tämä kustansi noin nelisenkymppiä. Tavaksi on tuntunut myös tulevan, että pojat hoitaa pääkokkaamisen ja tytöt kuvaa ja päivittää blogia... ;)

Keskiviikkona lähdettiin aikaisin liikkeelle myös reissuraamattummekin suosittelemalle viinitilalle, Verrazanoon. Ja varoitus, nyt seuraa tietoisku: Viinitila Verrazano on 1400-1500-luvun taitteessa eläneen tutkimusmatkailija, Giovanni Verrazanon kotipaikka. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka tutki Pohjois-Amerikan Atlantin puoleista rannikkoa Floridan ja Newfoundin välillä ja joka kävi Hudson-joen suulla, nykyisen New Yorkin alueella. New Yorkissa Staten Islandin ja Brooklynin alueet yhdistävää riippusiltaa kutsutaankin nimellä Verrazano-Narrows Bridge.

Viinitilavierailu kustansi 33eekkeriä per henkilö ja se sisälsi opastuksen englanniksi, kierroksen viinitilan upeassa puutarhassa, infoa Verrazzanosta, viinikellarikierroksen, maittavan lounaan ja mahdollisuuden maistaa 1 Rosee viiniä, 3 punkkua, 1 jälkiruokaviiniä ja Grappaa. Halpaa kuin saippua siis. Oppaamme puhui aika voimakkaalla italianmurteella, joten puheesta ymmärsi ehkä noin puolet. 

Ostettiin lopuksi parit pullot kotiin viemisiksi viinitilan viiniä ja ihmeteltiin, kun myyjä puhui täydellistä englantia. Hän olikin britti, joka oli tullut 70-luvulla vuodeksi reissaamaan Italiaan, löytänyt miehen ja jäänyt sille tielleen :D

Matkalla viinitilalle ja takaisin harrastimme pientä maisemakuvausta upeissa Toscanan maisemissa. Tässä antia.

Illalla lähdimme autoilemaan kohti Sienaa illastamaan. Oltiin aika nälkäisiä, niin otettiin lähes ensimmäinen ravintola mikä tuli vastaan vanhan kaupungin kupeesta. Sienan vanha kaupunki oli itsessään melko laaja, mutta todella viehättävä yöllisessä Toscanassa. Käytiin keskusaukiolla, mikä oli turistien kansoittama, mutta ei liiaksi ja meininki oli todella hyvä. Käytiin myös Duomolla, missä soi Jazz-konsertti. Istuttiin Duomon rappusilla, lämmin ilma, paljon ihmisiä, tähtitaivas, jazzia ja monikymmenmetrinen katedraali selän takana. Elämää, taas elämää.