lauantai 26. huhtikuuta 2014

Respect Maximum

Kotona ollaan ja hengissä selvitty mukavan tasaisesta lennosta viiden tunnin yöunilla. Kaksi viikkoa meni kuin siivillä ja ihan ihmeissään saa katsella kuvia parin viikon takaa, että onko niistä tosissaan niin vähän aikaa. Aivan kuin olisi elellyt jossain toisessa ajassa, kun taas arki alkaa jälleen puskea päälle.

Saaret olivat aivan oma luku sinänsä, niistä jo aiemmin kerrottiinkin, mutta vielä sananen Ateenasta. Etukäteen olimme kuulleet hieman huhua, että Ateena ei olisi kovinkaan kaunis kaupunki vaan karu ja äänekäs. Todella eläväinen kaupunki Ateena kyllä oli aivan ihanine kahvilakulttuureineen, mutta karuus oli kaukana todellisuudesta. Viihdyimme ja rentouduimme Ateenassa loistavasti ja se tuntuu olevan myös sellainen suurkaupunki, minne varmasti tarvitsee lähteä uudestaan. 









Mahtavia kokemuksia saatiin hankittua Kreikan matkalla, kyllä saa olla kiitollinen, että meille on suotu mahdollisuus moiseen seikkailemiseen. Röstiksen kiittävät myös kaikkia lukijoita, kommentoitsijoita ja kilttejä ihmisiä joita matkalla kohtasimme. Palaamme varmasti taas asiaan, pysäkäähän tutkalla.


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Is there anyone out there...

Röstikset saapuivat bussilla Ateenaan keskiviikona mahtavan 27 asteen varjolämpötilan helliessä kroppendaalia. Mietittiinkin vähän, että kun rannalta pääsee pois, niin kunnon lämpötilat pukkaa varmasti päälle ja niinhän siinä kävi. 

Luettiin netistä etukäteen, että hotellimme sijainti saattaa olla hieman kyseenalainen, mutta saimme todeta sen olevan ihan mahtavin. Tosin taksikuskimme ei ollut selvästikään aivan samaa mieltä kyyditessään meitä bussiasemalta hotellille. Arion meinaan sijaitsee aika sivukujalla, joten jouduimme ajamaan muutaman ravintolan terassin läpi, että päästiin perille. Vähän kuski puhalteli.


Itse nähtävyyksiin nähden ja alueen meininkiin graffiteineen, tunnelmineen, kuppiloineen ja kojuineen, Arion oli loistava. Vajaa 10 min kävelymatka kuuluisalle Ateenan kirpputorialueelle ja puolen tunnin käpöttely Akropolis-kukkulalle ja Partheonille sekä siitä vain luikaus Zeuksen temppelille. Innokkaina lähdimmekin heti hotellin lunastuksen jälkeen katsomaan näitä kolmea nähtävyyttä. Suurta ihmetystä moiset pytingit jälleen kerran röstiksissä herätti ja se, että miten on ollut mahdollista pykätä moisia rakennelmia monta tuhatta vuotta sitten. Pieni hiljentyminen ja koko Ateenan kaupungin ihasteleminen täältä korkeuksista oli paikallaan.









Torstaina otimme kohteeksi vierailla Panathenaicin Olympia Stadionilla, Ateenan National Gardenilla, Parlamenttitalolla ja katsomassa Parlamenttitalon edustalla sijaitsevan tuntemattoman sotilaan hautaa ja haudan vartioiden vaihtoa. Meillä oli mukana myös matkaopas Folke 'Mikko' West, joka Lonely Planetin turvin kaitsi pientä Röstislaumaansa parhaimmille turistikohteille. Tämän reissun jälkeen Röstikset olivat jälleen kerran sivistäneet itseään roimasti esim. saimme tietää, että tos on joku kirkko...














Stadion oli vanhaa perua antiikin ajalta ja jossa järjestettiin ensimmäiset olympialaiset 1896. Kuulemma ainoa marmoristadion missään. Uumenista löytyi vielä pieni näyttely, jossa oli kaikkien olympialaisten tulenkantokepukat rivissä. Parlamenttitalo ei sinänsä ollut kuin iso pytinki, mutta osuimme sopivasti joka tunti tapahtuvaan vahdin vaihto seremoniaan. Vahdit vaihtui tarkoin harjoitellun koreografian mukaan ja oli erittäin viihdyttävää katsottavaa.

Sivistyksen jälkeen kävimme lounastamassa erittäin maittavassa kasvisravintolassa, Avocadossa. Suosittelemme. Vähän pesäeroa tavanomaiseen kreikkalaismuonaan. Samaa teesiä noudatettiin illallispaikan kanssa. Tällä kertaa vahvasti meksikoon ja texmexiin nojaava Mama Roux. Illasta oli Beer Time!






Torstaina kävi myös aivan uskomattomin juttu. Olimme aiemmin lomalla Alonissoksen saarella samassa hotellissa erään vanhemman pariskunnan kanssa, jossa mies oli kreikkalainen ja nainen sveitsiläinen. Näimme heidät hotellissa jokusen kerran, mutta myös muualla Alonissoksessa. Huomasimme saarta tutkiessa, että pysähdyimme heidän kanssaan samalla rannalla ja myös saaren kärjessä. Tämä oli siis se paikka, missä ei ollut yhtään ketään muuta kuin ne vuohet, jotka olivat valloittaneet tutkimuskeskuksen. Nyt oli pakko ottaa puheyhteys pariskuntaan ja pitkään turistiinkin heidän kanssaan ja näimme vielä illasta Alonissoksessa uudestaan. Naureskeltiin ja sanottiin heipat. Onhan Alonissos todella pieni paikka, mutta mikä hemmetin todennäköisyys sillä on, että Ateenassa, missä on n 3 miljoonaa asukasta + turistit, törmäämme samaan pariskuntaan. Eipä meinanut olla naurulla rajoja ja mies tokaisikin, että meidät on niin helppo tunnistaa, koska komiat hatut. Varmasti olisi nyt syytä vaihtaa blogin nimeksi reissulakki ;)

Hotellilla piti vielä hioa seuraavan päivän suunnitelmaa, mutta kesken jäi, kun hotellin respasta soiteltiin, että melutaan liikaa. Tätä edeltävällä joukkonaurukohtauksella oli varmaan jotain tekemistä asian kanssa.

Perjantaiksi oli myös tarkoitus lähteä katselemaan nähtävyyksiä, mutta päätimme ottaa rentoutumispäivän. Löysimme aivan mahtavan hoitolan, Fish Span, missä otimme jalka-, pää- ja hartiahierontaa. Nimensä mukaisesti täällä olisi saanut uittaa jalkoja myös kala-akvaariossa, mutta tyydyimme tällä kertaa vain hierontaan. Röstikset olivat kuin seitsemännessä taivaassa hoitojen jälkeen eikä moisesta transsista meinanut päästä hereille. Hoidot kustansi 50e per henkilö ja mikä parhainta, saimme mahtavan rentoutumisen loman loppuun. Toki vielä pientä shoppa shoppa shoppa käyskentelyä harrastimme perjantaina, mutta rennosti ;)



Delphin oraakkeli ennustaa, että illasta sitten ruokailemaan ja perinteiset kuosis eli jamas eli kippis lauantain lentoa varten.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Volos prkl

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tiistaina jouduimme jättämään saaret tältä reissulta. Jääkaappi tyhjäksi ja citikkaan kaikki tavarat ja ihmiset. Aikamoinen punkeaminen oli, mutta onnistui. Sitten vain vetelehtimään kahvilan terassille odottamaan kello viiden laivaa Volokseen, jossa sai vielä vetelehtiä lähes 3 tuntia. Perillä odotti hieman neuvostohenkiset kerrostalot ja karun puoleinen satama-alue. Karuus jatkui matkalla rautatieasemalle, jonne mentiin siinä toivossa, että päästäisiin samantein Ateenaan. Eipä päästy, joten jäätiin ensimmäiseen hotelliin, jonka löysimme. Vajaan parinkympin kustannus per naama ja wifi oli passeli meille. 







Illasta etsimme käsiimme Lorenzon suositteleman Yacting club- ravintolan, joka osoittautui melkoiseksi trendi-ravintolaksi. Taas pienet vaivaantumiset, koska olimme niin alipukeutuneita, mutta se alkaamenemään jo aika rutiinilla. Ruoka oli kuitenkin hyvinkin maistuvaa, joten Lorenzo oli oikeassa, mutta viinit liki Suomi-hinnoissa, joten ne oli pakko jättää väliin. Saarilta totutun käytännön mukaisesti ounastelimme saavamme kaupan päälle jälkkärin ja/tai snapsin, mutta saamatta jäi. Pienoinen kulttuurishokki saarien anteliaisuuden jälkeen ;)

Hotellilla saimme vielä sen verran pidettyä silmiä auki, että varasimme Ateenasta seuraavan ja reissumme viimeisen hotellin. Hotla on nimeltään Arion ja kustannukset n. 30e per yö per otsa.

Katkonaisten yöunien ja voikkariaamiaisen jälkeen siiryimme ovesta ulos rautatieasemaa kohti. Seurueella meinasi valahtaa huonot housuun, kun tähtäimessä olevan 10:25 junan sijasta seuraava vapaita paikkoja sisältävä juna lähti 17:25. Oli vaikea uskoa että seuraavat viisi junaa oli täynnä keskellä viikkoa ja turistikauden ulkopuolella. 



Kartoitettiin vaihtoehdot, joko auton vuokraus ja palautus Ateenaan tai bussiasemalle kärkkymään linkkaria. Päätimme kokeilla ensin bussiasemaa ja se oli bingo. Reilun vartin odottelun jälkeen bussi oli kohti Ateenaa. Ei ehkä yhtä mukavasti kuin junassa, mutta onpahan ilman vaihtorumbaa. Kaiken kaikkiaan Röstikset kokivat, että pyörähdys Voloksen kautta oli ehkä turhin ratkaisu ikinä. Matkustamiseen meni sen takia kaksi ylimääräistä päivää ja olimme nyt kaikista kauimpana Ateenasta. Mutta tiedetään ainakin sitten seuraavalla kerralla ;)




Tässä sitä istutaan bussissa, kohta ollaan perillä.

Röstisten fiilarit saaritrippailusta






Röstikset ovat saapuneet saarilta kuivalle mantereelle. Halusimme kuitenkin heitellä ilmoille hieman fiilareita ennen manner-Kreikka-seikkailua, mitä saarielämä toi jokaiselle Röstikselle:

Antti: 

Ihmiset äärimmäisen auttavia ja ystävällisiä, tosin tämä voi olla koko maanlaajuinen ominaisuus eikä vaan saarille rajoittuva ominaisuus. Saaret jossa kävimme olivat kaikki erilaisia ja niistä kaikista tuli erilaiset fiilikset. 

Skiathos oli ehdottomasti eniten "turistoitunut" vaikkei se tähän aikaa vuodesta kovin paljon näkynyt, mutta tämän etuna oli hieman parempi infrastruktuuri saarella mm. teiden kunnon puolesta yms. 

Skopelos yhdisti kahden muun saaren parhaimmat puolet. Skiathoksen maisemat sekä palvelut mutta toisaalta Alonissoksen rauhallisuuden ja luonnonmaisemat.

Alonissos oli uuden pääkaupungin ulkopuolelta aika karua ja asumatonta ja ajoittain tuntui että ihmiset olivat lähteneet karkuun saarelta.

Tomi:

Turistivapaata rentoutumista paikallisten pöperöiden ja ihmisten parissa. Näppärän kokoiset saaret autoilun puolesta ja kaupungit kätevän kokoisia kävellä. Ihmiset erittäin mukavia ja auttavaisia. Jälkiviisaana kannattaa varmaan lentää suoraan Skiathokselle. Parempia kelejä olisi toivonut, jotta olisi päässyt rannalle toisenkin kerran. 

Mikko:

Vaikka ilma tarjosikin välillä viileyttä ja harmaata, ei samaa voi sanoa tämän röstiksen mielialasta saarien suhteen. Henkinen keli olikin jatkuvaa auringon paistetta paikasta riippumatta. 

Odotukset olivat jo alkuun korkealla, mutta todellisuus onnistui vielä yllättämään ja isosti. Kuten muutkin ovat jo maininneet niin ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus on ollut härmäläiselle ihmetyksen aihe. Täytyy nimittäin myöntää että tuon lontoon kielen suhteen oli pieniä ennakkoluuloja, jotka kariutuivat heti alkuun kun paikan päälle päästiin.

Etappina reilu viikko on aivan liian lyhyt aika näille kolmelle saarelle (Skopelos, Skiathos ja Alonnisos) ja sanoisinkin että kannattaa tutustua vähintään kahteen, mikäli matkaa on kohteisiin miettinyt. Jännällä tavalla jokainen on täysin oma maailmansa ja kokonaisuutena luo hienon ja täyteläisen paketin. Jälleen kerran tuntui samalta kuin aiempina vuosina, että osa miehestä jäi sinne ja sai paljon enemmän tilalle. Jamas!

Ella:

Päällimmäisenä on jäänyt mieleen pakahduttavan upeet maisemat, kirkas merivesi ja vehreä luonto ylipäätänsä. Ihmisten ystävällisyys ja iloisuus on ollut myös jotain mieletöntä. Kreikkalaiset näyttäisi osaavan nauttia elämästä! Täällä ei turhaan jäykistellä :-)

Paljooon täällä näyttäisi olevan katukissoja kuin koiriakin, mikä hieman ihmetyttää, mutta onneksemme suurinosa näytti kuitenkin suhteellisen hyvä vointisilta. Kyllä paikalliset niistä jotain huolta pitävät.

Paikallisten suosiossa selkeesti huomioväriset fleece asut ja miesten keskuudessa suosiota saanut selkeesti myös nahkatakki -ja nahkalippisyhdistelmät, hih. 

Tiina:

Sanottakoon, että ennen reissua itsellä oli pienet ennakkoluulot näin perinteisenä suomalaisena, että mitähän tästä reissusta rantalomailukohteessa tulee. Itse en oikein ole näitä rannalla köllijöitä pidemmän päälle. Tietysti se varmasti vaikutti, että olimme liikenteessä turistikauden ulkopuolella, mutta saaret kyllä veivät sydämeni ihan tyystin mennessään. 

Aivan mahtavat, henkeäsalpaavat maisemat, joita olisi voinut tuijotella pidempäänkin, löytöretkeilyt, pikkukylämäisyys, kapeat kujat, luonto, eläimet, eläimet, eläimet, lämminhenkisyys, toisista välittäminen, koskettaminen ja halailu ja ihmisten avoimuus vain muutamia loistavia ominaisuuksia nimetäkseni. Kyllä oli suomalaisella taas opettelemista ja kokemuksena matka saarille olikin aika silmiä avaava. 

Kreikan saaria on ehdottomasti koettava lisää!

The Last supper

Maanantaina nappasimme alle toistaiseksi halvimman biilin, kun Mustang-nimisestä vuokrafirmasta meille tarjoutui käyttöön Citroen c3 hintaan 25e. Tänään oli kuitenkin special day, koska pääsiäinen, joten jouduimme soittamaan myyjän paikalle. Myyjä oli brittiläinen Ian, joka antoi meille hyvät tipsit vierailtavista kohteista ja pääsimme liikenteeseen pikku koslallamme. Mietimme koslalle myös eläimellistä nimeä, mutta emme kokeneet Citikan olevan sen arvoinen, kun jyrkimmässä mäessä jäimme ruopimaan paikalleen ja aloimme valua alaspäin ja jouduimme kävelemään mäen ylös :D :D Hyvät naurut saimme ainakin ja kunto koheni.


Ensimmäinen vierailukohteemme oli Skiathoksen suurin luostari, Agios Evangelistrias, missä yhä asusti munkki Tuck rypäleitä polkien. Oli pakko käyttää siis tilaisuutta hyväksi ja ostaa paikallisesti valmistettua viintä maisteltavaksi. Rose oli vallan suunmukaista ja maukasta. 


Itse luostarin alue oli todella iso, ihastelimme paikan keskiaikaista meininkiä ja pääsimme kurkkimaan luostarin kirkkoa sisältäkin, vaikka siellä oli meneillään ristiäiset. Taisi olla munkki Tuck eilen illalla bilettämässä, koska ääni meinasi särkeä koko ajan ja piti selvitellä kurkkua useasti kesken messuamisen. Messu kuului ympäri luostaria myös kovaäänisten kautta, joten yskä kaikui kauniisti kevätsäässä. Kävimme pyörähtämässä myös luostarin museossa, mistä löytyi muun muassa kuva Pierce Brosnanista. 











Luostaroinnin jälkeen suuntasimme Skiathoksen vanhaan kaupunkiin, Kastroon. Matka Kastrolle oli aikamoista alamäkitykitystä ja tiet loppumatkasta jokseenkin mutaisia, joten päätimme heittää koslan parkkiin ja mennä loppumatkan kävellen. Pari kilsaa talsittiin hemmetin jyrkkää alamäkeä, kunnes lopulta vielä ylämäkirykäisy vanhan kaupungin kärkeen. Kastro oli siis pari sataa vuotta sitten hylätty linnake, minkä kerrottiin olevan merirosvoille pääsemätön. Eräs röstiksistä uskaltautui kivuta puoleen väliin matkassa, kunnes jänskätys vei voiton ja piti jäädä odottelemaan paikoilleen. Kiipeäminen oli kuitenkin kaiken sen soijan arvoinen, koska maisemat olivat lähes tulkoon reissun parasta antia. Taas pisti ihmetyttämään, miten noin kaunista voi olla olemassakaan. 












Hauskin oli kuitenkin vielä edessä, kun piti kiivetä se mukavan jyrkkä alamäki takaisin ylös. Allekirjottaneella meinasi olla hyperventilaatiot jo kohdillaan, mutta onneksi Röstikset tarjosivat hyviä hengittelyohjeita ja selvittiin kuolematta takaisin autolle.



Hiostavan kuntoilun jälkeen kävimme pyörähtämässä vielä yhdellä suosituimmista Skiathoksen rannoista, Koukounariesissa, missä adonis valkoisissa shortseissa oli Baywatchin tavoin juoksemassa rantaviivaa pitkin. Ilma oli kuitenkin aikas kylmä ja vesi jäätävää, joten jätimme itse uinnit väliin, vaikka uikkarit mukana olikin. 

Rantailun jälkeen kävimme hakemassa pikkusnäkit, menimme iltapäikkäreille ja heräilimme viimeiseen iltaan saarilla. Ilmassa oli ehkä pientä haikeutta, mutta ei mitään niin pahaa, etteikö pieni Amstel sitä korjaisi. 

Suunnitelmissa oli mennä moikkaamaan vielä ystäviämme Lorenzoa ja Anastasiaa Lo&La ravintolaan ja sehän kannatti. Ilta oli mitä onnistunein! Meitä tervehdittiin ilosilla huudahduksilla, käden puristuksilla, halauksilla ja eräskin selkähieronta taas tarjoiltiin :D Juttu lensi, ruokaa ja juomaa tuotiin pöytään. Missään ravintelissa ei ole kyllä ikuna ollut näin humoristinen ja viihdytttävä tarjoilija. Tämä paikka oli eräänlainen soul & food & wine heaven! Saatiin myös 'on the house' reilusti tarjottavia. Ikävä jäi näitä ihmisiä! Pakko on mainostaa, jos menette joskus Skiathokselle, Lo&La on paikka missä käydä!