Korkeuksissa

Pari paivaa on vierahtanyt vuoristoisessa Itavallassa.

Tiistaina lahdimme pyorahtamaan Mozartin synnyinkaupungissa Salzburgissa. Tarkoituksena oli kayda lounastamassa ja tutkailla mita jannaa keskustasta loytyy. Vanha kaupunki oli suljettu autoilta, mutta kavellen sinne paasi. Paikka oli todella idyllinen ja viihtyisa...jos sulki silmansa kiljoonalta muotiliikkeelta ja biljoonilta ihmisilta jotka porrasivat ympariinsa. Mozartin kotitalo oli kylla ulkooltapain ihan vaikuttava, mutta jospa sen alakerran Sparin olisi voinut jattaa laittamatta siihen...

Pikaisen Salzburg-kierroksen jalkeen hieman arvoimme, etta mitas sitten olisi ohjelmassa. Paatimme lahtea pyorahtamaan Saksassa ja rajan yli ajellessamme tuli vain mieleen, etta oiskos se tarvinnut olla passit. Ei siella tosin mitaan virallista rajaa ollut, vain yksi pieni kyltti ilmoittamassa rajasta. Jalkikateen katsoimme netista, etta rajaa kylla saa ylittaa, mutta passit pitaisi olla kuitenkin mukana. Ja olihan meilla tietenkin.

Mutta lahdimme siis kaymaan Saksanmaalla tarkoituksenamme suunnata Kotkanpesaan, Hitlerin 50-vuotissynttarilahjaan, majapaikkaan Alpeilla. Menimme sinne tosin liian myohaan. Ko. paikkaan kun ei ole paassyt autolla sitten 50-luvun alun ja viimeinen bussi oli jo mennyt neljalta. Paadyimme sen sijaan ihastelemaan turkoosia alppipuroa, mika virtasi aivan kiermurtelevan tien vieressa. Eika Kotkanpesan missaaminen sitten harmittanut, kun britti-isantamme kertoi ettei alkuperaisesta juuri ole jaljella muuta kuin seina, kun jenkit olivat tuhonneet\ryostaneet suurimman osan tavaroista.

Illalla tulimme takaisin Radstadiin ja menimme paikalliseen Camping Restaurantiin syomaan. Meidan takiamme sitten paikallinen baarimikko venytti tyopaivaansa yli tunnilla ja tarjoili viela ilmaiset shotitkin. Kun sita ilmaiseksi saa niin...

Eilen sitten nukuttiin vahan pidempaan, mutta lahdimme reippaana ajamaan 30 minuutin paassa olevaan Ramsaun kylaan. Tarkoituksenamme oli harrastaa hieman vaeltamista vuoristossa ja lopuksi matkata Cable Carilla 2700 metrin korkeuteen, ylos Der Dachsteinin vuoristoon. Allekirjoittaneella loppui happi jo parin kilsan kohdalla, joten ei auttanut muu kuin hakea auto kayttoon ja treffata muut Cablecarin luona ylhaalla vuoristossa. Reippaimmat menivat matkan reilussa tunnissa ylos maisemia ihastellen, matkaseuranaan paikallinen lehma. CableCar pisteella arvoimme mennako viela ylos vai ei, koska edestakainen matka kustansi 32 euroa, mutta oli se kylla sen arvoista. Tosin eraan sai melkein kantaa perille asti, vissiin pikkuisen jannitta siella korkeuksissa.. Matka ylos kesti muutaman minuutin ja paasimme ihastelemaan mahtavaa maisemaa, vuoria silman kantamattomiin ja lunta! Ylhaalla tuli kylla pikkainen vilu, kun asteita oli vain kahdeksan ja kauhea tuuli. Onneksi arska vahan auttoi. Vuorelta alas tulo olikin sitten hieman hankalampaa, kun otimme oman auton kayttoon. Mutkitteleva, koko ajan alaspain reilusti viettava tie sai jarrut karyamaan tai moottorin huutamaan hoosiannaa, kun yritti moottorijarruttaa. Alaspain tuleminen olikin sitten yhta huutoa, kun tunsi olevansa vuoristoradassa.

Reissun jalkeen kavimme paikallisessa marketissa ostamassa iltapalaevasta ja vasasimme sapuskaa majapaikassamme. Sapuskoinnin paalle saimme niinkin harvinaista herkkua, kuin mahdollisuuden saunoa. Pitkan paivan jalkeen oli mukava kaatua petiin ja odottaa taman paivan seikkailuja kun jatkamme matkaa kohti Arnold Scwarzenegger-museota! Tata on odotettu!

Nyt emme taas tieda milloin paasemme seuraavan kerran paivittamaan blogiamme, kun majoituskin vaihtuu...tosin emme ole viela varanneet sita mistaan, saa nahda paastaanko autoon nukkumaan :P

Sananen majoituksesta:

Paikan hostimme ovat olleet ihan mahtavia, Ben ja Angela, eivat ole sanoneet millekaan asialle ei. Aina tulee neuvoa tai karttaa mita tarvitsee ja osoitteet selvitetaan meille. Saimme myos saunoa, mita selkeasti kaytetaan vain talvisin ja saimme viela pesetettya vaatteita, vaikka aika myohaan illalla sita kyselimme. Lisaksi saimme koko vierailumme ajaksi kannettavan kayttoon. Aamupala on ollut mita maukkainta ja aina on tullut jotain pienta viihdytysta ja huumorikommenttia joka valiin. Tieda sitten olisiko sama meininki, jos olisi kiireisin sesonki, mutta kiitos tasta kokemuksesta Pension Haus suzanne. Suosittelemme!