lauantai 25. kesäkuuta 2016

Mikä ei tapas(e) vahvistaa

Paikallisen pyhimyksen kunniaksi ollutta paukuttelua seurasi pyhäpäivä. Tämä tiesi ongelmia, sillä taiteellisempi puoli röstiksistä suunnisti kohti Picasso-museon kiinni olevia ovia, kun muut röstikset suuntasivat kohti La Ramblan alueen kiinni olevia liikkeitä. 

Ramblailijat päätyivät sitten pyöriskelemään La Ramblan vieressä olevalle vanhalle kaupunginosalle, Barri Goticille. Se oli ihastuttava henkäys entisistä ajoista, missä oli runsaasti kapeita kujia, paikallisten asumuksia ja pikkuliikkeitä, sekä Barcelonan katedraali. Itse La Rambla taasen tuntui varsin simppeliltä kadulta, varsinkin ollakseen niin suitsutettu. Sen varrella ei hirveästi ollut kiintoisia liikkeitä ja Barcelonan harvat epäviralliset rihkamakauppiaat olivat sen varrella. 

Kiinni olleen Picasso-museon sijaan, toisen röstisporukan naispuoleinen suuntasi Katedraalin kupeessa olevaan Gaudin museoon, the Gaudi Exhibition Centeriin, kun taas karvaisempi osapuoli keskittyi juoman ja vessan etsintään, mutta ei saanut kumpaakaan. Heh. 

Näiden hurjien seikkailuiden jälkeen röstikset tapasivat vanhassa kaupungissa ja syöpöttelivät ja jatkoivat vanhan kaupungin tutkailua. 






Illasta hassuttelimme taas, kun huomasimme kävelleemme ties miten pitkät pätkät ja olevamme omalla asuinhuudsillamme. Päätimme jatkaa matkaa kuitenkin vielä eteenpäin Sant Antonin kaupunginosaan, mistä emme löytäneet mitään kivaa ruokapaikkaa. Otimme sitten sieltä yhden metropysäkin välin takaisin omalle huudsille, missä olimme äsken olleet ja kävelimme sieltä taas toiseen suuntaan, mistä bongasimme intialaisen ravintolan. Jalat huutaa hoosiannaa... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti