Täten aamulla aikaisin aamupalatarpeita ja hyggistuotteita ostamaan. Väsäsimme huoneessa maittavat aamiaisleivät ja checkoutin jälkeen, viime kerrasta viisastuneena, kävimme hakemassa prepaid-nettiliittymän, jolla blogin kirjoitus käy mistä vain. Pisti korvaan, kun paikallisen operaattorin edustaja sanoi toistuvasti fifty five, vaikka hinta olikin lopulta 35e. Mutta aina parempi. Samaa lukujen kanssa arpomista oli muuten majoituksessamme kysyessämme wlan-salasanaa. Osoittautui, että salasanankin numerot olivat aivan toiset, kun aamulla kysyimme vielä asiaa toiselta hotellin hemmolta.
Prepaidin lunastamisen jälkeen, lähdimme kohti Hertziä hakemaan Little Beastia. Beastin haku sujui harvinaisen nuivan asiakaspalvelun merkeissä. Yllätykseksemme myös lisäkuski kustansi yhden satalappusen!! (aiemmin Europcarilla 40€.) Auto oli myös lennossa vaihtunut Nissanista Fordiin, mutta mitäs pienistä. Auto kuitenkin lopulta saatiin ja sitten todellisen haasteen eteen; Napolin liikenteeseen. Liikenne oli kaoottista, vilkkua ei tunneta, väistämissäännöt on lähinnä väistämisehdotuksia, yksi kaista onkin toisinaan käytännössä kaksi kaistaa ja skootterit suhaa vasemmalta ja oikealta yli. Liikenneympyröissä yhden kaistan käyttö muuttui usein kolmen kaistan käytöksi. Mutta mikä uskomatonta, homma toimi, kun siihen pääsi jyvälle! Ja niin matka alkoi kohti tulivuorta.
Selvisimme ilman kolareita Vesuviuksen puoleen väliin pitkin mahtavia kiemurateitä puurajan yläpuolelle ja siellä sijaisevalle parkkipaikalle. Kiipeäminen Milla Magiaa moikkaamaan maksoi 10 eekkeriä. Keppi käteen ja ylöspäin. Pientä hikeä pukkasi röstisten tarpoessa pitkin pehmeää hiekkatietä, ihastellen mahtavia maisemia. Toisella puolen siinsi Napoli kaukaisuudessa ja sen kyljessä olevat pikkukylät. Toisella puolen taas nousi pieniä savukiehkuroita tulivuoren sisuksista, liekö Milla siellä keitellyt keitoksiaan. Pois lähtiessä parkkikselta, paikallinen Silvio lähestyi autoamme ja totesi, että se olisi sitten 2,50 parkkipaikasta. Ei vaikuttanut hemmo mitenkään puistoalueen työntekijältä, mutta mikäs siinä jos niin pienellä summalla selviää mafian otteesta ;)
Millan möksän jälkeen kävimme myös katsastamassa Pompein alueen, mutta ylläri ylläri alue oli jo suljettu siltä päivältä. Vähän alueen ulkoreunaa pääsi kurkkimaan ja matka jatkui. Niin siis karistimme Napolin alueen pölyt ja sen lähialueen hiekat jaloistamme. Kaiken kaikkiaan Napoli oli kokemuksena aika mieletön kaikessa karuudessaan. Toki emme siirtyneet aivan rannikolla sijaitsevaan keskustaan, liekö siellä sitten ollut enemmän turistimaisia mestoja.
Seuraavaksi suuntamaksi valittiin tuleva kolmen yön majoituksemme Agriturismo Monte Brusara. Valittiin maisemareitti, tiemaksujen sijaan. Kiersimme näin pitkän kiemurareitin vuorten ylitse? Tämä reitti oli maisemiltaan aivan upea, mutta kiemuraisten korkkiruuviteiden, nestehukan ja jarruttelujen jälkeen, pieni laattaolo alkoi hivellä mahanpohjaa. Autosta päästyämme eräs röstiksistä päättikin heittää täyslaidallisen uutta laatoitusta Agriturismon wc:hen :D
Mutta iloisempiin ajatuksiin. Agriturismo Monte Brusara! Ylistyssanoja ei tunnu löytyvän riittävästi, mutta puhukoon se puolestaan, että jokaisen mielestä tämä majoitus on parhain majoitus kolmen vuoden reissaamisemme aikana. Maisemat parhautta, tunnelma parhautta, vastaanotto parhautta, lemmikit parhautta(4 kissaa ja koira), majoitustilat parhautta (saatiin oma villa)...eli yksi sana, parhautta. Päivisin hellettä pukkaa ja iltaisin todella viileä. We like!
Lopuksi erityiskiitos kuskillemme Mikolle, joka loppumatkasta kulki kuin paikallinen. Töötti toimi ja kaasujalka raskas! Ote oli kuin Kankkusella Monte Carlon rallissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti