keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

What would you re-comment?

Röstikset terkuttelee Toscanan auringon alta!

Pari päivää ollaan oltu poissa blogin mystisestä maailmasta, kun ollaan menty pää kolmantena jalkana ihastellen renesanssin kehdon, Firenzen tarjontaa. Kaksi yötä vietettiin Firenzessä ja tänään saavuimme pieneen Castellina In Chiantin-kylään, Chiantin maakunnassa. Kai se on pakko myöntää, että maaseudulla lesoillaan ja rauhotutaan, isossa kaupungissa mennään eikä meinata, ainakin Röstiksien seurueessa ;D Palataan vielä kuitenkin Firenzen seikkailuihin.

Lähdettiin Maceratan kupeesta ajelemaan aamulla hyvissä ajoin kohti Firenzeä ja mittarin mukaan 39 asteen helle lämmitti auton ulkopuolella röstiksiä. Ajeltiin ripeästi Firenzeen, mutta meidät tuntien myöhästyttiin jälleen aikalailla kaikesta mahdollisesta. Päästiin hotellille, mikä varattiin autolla ajellessa kohti Firenzeä. Hotellina toimi Hotel Benvenuti hintaan n. 30e per yö aamupaloineen. Henkilökunta oli asiallista ja palvelualtista, aamupala Italian mittapuulla runsas, buffet-tyylinen ja yleiset tilat miellyttävät. Itse huoneet taasen olisivat kaivanneet pientä pintaremonttia. Esim. maalia, ehjiä sänkyä yms. 

Kun saavuttiin perille Firenzeen, totesimme hotellilla, ettemme ehdi enää käymään Galleria Ufficissa, mitä suunnittelimme. Päätettiin lähteä sen sijaan käymään bussilla puutarha Bobolissa. Toki ajelimme bussilla puoli tuntia väärään suuntaa ja löysimme itsemme lentokentän kupeesta ja ajelimme puoli tuntia takaisin. Siinä vaiheessa hieman nauratti. Lopulta kun päästiin puistoon pitkän pitkän jalkapatikan jälkeen, sekin oli kiinni. Ei naurattanut siinä vaiheessa.





Lähdimme illastamaan reissuraamatun suosittelemaan paikkaan, Il Ristoroon, lannistuneina illan kulusta, mutta hyvä ruoka, parempi mieli. Il Ristoro oli nuorekas, modernia ja retroa yhdistelevä kompakti ravintola. Tämän ajan kuuminta hottia.




 Iltaa piristi pöperön lisäksi museo, Palazzo Vecchio, jonka löysimme matkan varrelta takaisin hotellille. Museo oli ihme kyllä auki kahteentoista yöllä. Museosta löytyi historiaa paikallisen hallitsijasuvun Medicin vaiheista sekä näyttely idän ja lännen kulttuurieroista ennen ja nykypäivänä. Museon jälkeen kävelimme majoitukseemme myös Firenzen kuuluisan sillan, yli, missä asuintaloja oli rakennettu sillan päälle. 
















Maanantai menikin sitten mukavimmissa merkeissä. Suuntasimme aamupalan jälkeen Duomolle eli paikalliselle maamerkille, suurimmalle kirkolle. Noin vartin jouduimme jonottelemaan, vaikka jono oli yltiöpäisen pitkä kirkon sisälle. Homma toimi kuitenkin jouhevasti ja kävimme katsastamassa kirkon sisäpuolelta. Täytyy sanoa, että tämä laitos oli kuitenkin paljon vaikuttavampi ulkopuolelta.




Duomon jälkeen kävimme museossa, missä oli näytteillä Galileo Galilein keksintöjä ja tuon ajan muita keksintöjä. Hyvin vaikuttava paikka ja jopa seurueen insinöörit olivat välillä vaikuttuneita näkemästään, heh ;) 











Galilein jälkeen kävimme lounastamassa paikallisessa trattoriassa La Casalingassa. Reissun parhaat pastat löytyivät ehdottomasti täältä ja onneksi kaikki sattuivat tilaamaan pastaa. Tämä oli juuri sellainen perinteinen italialainen ruokapaikka, mitä mielikuvissa itsellään on. Melua, kiirettä ja meininkiä, vauhtia tarjoilijoilla ja mahtava ulkomuisti. Paikalliset pääsivät jonon ohi, kuin olisivat tulleet kotiinsa ja paiskasivat kättä äänekkäästi jutellen, kun turistit jonottivat kiltisti omaa vuoroaan. 

Sapuskalta suunnattiin jälleen kerran kokeilemaan Bobolin puutarhaa, kun samoilla nurkilla oltiin jo valmiiksi. Reissuraamattumme mukaan kohteeseen piti olla ilmainen sisäänpääsy, mutta jouduimme kuitenkin maksamaan 7 e sisäänpääsyn + 3 e verot. Eli yhteensä kymppi koko huvista. Puisto oli melko iso ja aikamoinen pläjäys talsia heti ruokailu jälkeen, päivän pahimmassa helteessä. Kokonaisuutena ei ollut ihan kympin arvoinen, vitosen olisi voinut vielä ymmärtää. 








Puistosta suuntasimme bussilla Arno-joen vieressä sijaitsevaan näköalapaikkaan, Piazzale Michelangeloon. Italiaanon soittaessa Amerikkalaisia sulosävelmiä kitaralla ja auringon laskiessa Firenzen upeiden näköalojen yllä, totesimme tämän päivän ohjelmasuunnittelun menneen lähes täydellisesti. Ja ei kun syömään taas, pakki kiittää ja kasvaa ;D





Lähtöpäivän kunniaksi pääsimme vihdoinkin käymään Galleria degli Uffiziin. Lippuja meillä ei ollut etukäteen ja tiedossa oli parin kolmen tunnin jonotus ensin lippuja ostamaan ja jonottamaan sisälle. Mentiinkin majoituksesta reteesti taksilla galleriaan ja säästettiin jalkoja museoon. Oltiin gallerialla ilmeisesti aika hyvään aikaan, koska jononaruja ei oltu vielä aseteltu kunnolla paikalleen. Yksi Röstis pääsi pujahtamaan sisälle katsastamaan jonotilannetta, kun yksi suuntasi liputtomien jonoon ja kaksi jäi valvomaan tilannetta pihalle. Sisälle päässyt pääsi lähes jonottamatta ennakkolipputiskille, jotka kuitenkin myivät lippuja siitä suoraan ilman varausta. Sillä aikaa jononarut oli ulkona laitettu paikoilleen, joten kaksi muuta ei päässyt enää sisälle...ja toki sisälle menneellä ei ollut rahaa, vaan rahat olivat ulkona olevilla. Siinä sitten narujen ja henkilökunnan ohi ojenneltiin lompakkoa...missä ei ollut rahaa, vain kortti. Sitten vaan PINnit ilmoille ja liput kaikille :D Pienen säädön jälkeen päästiin sisälle menevien jonoon ja kaikkeen tähän prosessiin meni noin puolisen tuntia ja vihdoin oltiin sisällä. 

Sisältä löytyi:

Ella:
Koko laajasta kokonaisuudesta parhaiten mieleen jäi ensimmäisen kerroksen pienessä huoneessa, hämärässä valaistuksessa sijaitsevat kukka-asetelmat. Myös ensimmäisen kerroksen piirrokset, jotka olivat pääasiassa Anton Domanico Gabbianin tekemiä, antoi herkän viivan ja yksinkertaisen sommitteleman ansiosta paljon ihmeteltävää. Niin ja tietenkin kakkosen Herttuan ja Herttuattaren  muotokuvat ( Piero della Francesca) oli hienoja, jopa hauskoja. 

Mikko:
Yläkerran käytävällä loistivat muinaiset Rooman keisarit tuimine ilmeineen vakuuttavasti, kunnes vuorossa oli Nero. On tainnut sällille pulla maistua aikoinaan. ;-) Ajan hermolle epätavallista oli myös kaksipuoleinen maalaus lyhytkasvuisesta miehestä 1500-luvulta. Myös kummastusta herätti muutama maalaus, joissa eräs tietty pappismiehen hattu esiintyi, vaikka kyseistä setää ei tauluissa näkynyt. Tovi tuli myös tuijotettua erästä Da Vincin taulua ja jos sieltä vaikka paljastuisi jotain mullistavaa salaliittoteorioihin viittaavaa. Kokonaisuudessaan vaikuttava valikoima.

Tiina: 
Olen perusturisti, meitsiä kiinnosti Da Vincin, Michelangelon, Botticellin, Garavaggion ja Goyan teokset ja niitä oli mukava tutkailla pitkäänkin. Mieleen jäi myös monet veistokset, joiden sanottiin kuvauksen mukaan olevan hermafrodiitteja, tai sitten uloke oli vain ajan saatossa pydonnut. P*llut ja p*allit löytyi siis useammaltakin veistokselta. Vähän kaivelee, kun ei ehditty käydä katsomassa toisessa museossa David-patsasta.

Tomi:
No comments...



4 kommenttia:

  1. Miks tuolla jellona patsaalla on hevosuun tjsp?

    VastaaPoista
  2. Ai, että mitä jotta? Monta pulipulloo sidriä sitä on tullu vedeltyä?

    K:Mikko

    VastaaPoista