keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

The Last supper

Maanantaina nappasimme alle toistaiseksi halvimman biilin, kun Mustang-nimisestä vuokrafirmasta meille tarjoutui käyttöön Citroen c3 hintaan 25e. Tänään oli kuitenkin special day, koska pääsiäinen, joten jouduimme soittamaan myyjän paikalle. Myyjä oli brittiläinen Ian, joka antoi meille hyvät tipsit vierailtavista kohteista ja pääsimme liikenteeseen pikku koslallamme. Mietimme koslalle myös eläimellistä nimeä, mutta emme kokeneet Citikan olevan sen arvoinen, kun jyrkimmässä mäessä jäimme ruopimaan paikalleen ja aloimme valua alaspäin ja jouduimme kävelemään mäen ylös :D :D Hyvät naurut saimme ainakin ja kunto koheni.


Ensimmäinen vierailukohteemme oli Skiathoksen suurin luostari, Agios Evangelistrias, missä yhä asusti munkki Tuck rypäleitä polkien. Oli pakko käyttää siis tilaisuutta hyväksi ja ostaa paikallisesti valmistettua viintä maisteltavaksi. Rose oli vallan suunmukaista ja maukasta. 


Itse luostarin alue oli todella iso, ihastelimme paikan keskiaikaista meininkiä ja pääsimme kurkkimaan luostarin kirkkoa sisältäkin, vaikka siellä oli meneillään ristiäiset. Taisi olla munkki Tuck eilen illalla bilettämässä, koska ääni meinasi särkeä koko ajan ja piti selvitellä kurkkua useasti kesken messuamisen. Messu kuului ympäri luostaria myös kovaäänisten kautta, joten yskä kaikui kauniisti kevätsäässä. Kävimme pyörähtämässä myös luostarin museossa, mistä löytyi muun muassa kuva Pierce Brosnanista. 











Luostaroinnin jälkeen suuntasimme Skiathoksen vanhaan kaupunkiin, Kastroon. Matka Kastrolle oli aikamoista alamäkitykitystä ja tiet loppumatkasta jokseenkin mutaisia, joten päätimme heittää koslan parkkiin ja mennä loppumatkan kävellen. Pari kilsaa talsittiin hemmetin jyrkkää alamäkeä, kunnes lopulta vielä ylämäkirykäisy vanhan kaupungin kärkeen. Kastro oli siis pari sataa vuotta sitten hylätty linnake, minkä kerrottiin olevan merirosvoille pääsemätön. Eräs röstiksistä uskaltautui kivuta puoleen väliin matkassa, kunnes jänskätys vei voiton ja piti jäädä odottelemaan paikoilleen. Kiipeäminen oli kuitenkin kaiken sen soijan arvoinen, koska maisemat olivat lähes tulkoon reissun parasta antia. Taas pisti ihmetyttämään, miten noin kaunista voi olla olemassakaan. 












Hauskin oli kuitenkin vielä edessä, kun piti kiivetä se mukavan jyrkkä alamäki takaisin ylös. Allekirjottaneella meinasi olla hyperventilaatiot jo kohdillaan, mutta onneksi Röstikset tarjosivat hyviä hengittelyohjeita ja selvittiin kuolematta takaisin autolle.



Hiostavan kuntoilun jälkeen kävimme pyörähtämässä vielä yhdellä suosituimmista Skiathoksen rannoista, Koukounariesissa, missä adonis valkoisissa shortseissa oli Baywatchin tavoin juoksemassa rantaviivaa pitkin. Ilma oli kuitenkin aikas kylmä ja vesi jäätävää, joten jätimme itse uinnit väliin, vaikka uikkarit mukana olikin. 

Rantailun jälkeen kävimme hakemassa pikkusnäkit, menimme iltapäikkäreille ja heräilimme viimeiseen iltaan saarilla. Ilmassa oli ehkä pientä haikeutta, mutta ei mitään niin pahaa, etteikö pieni Amstel sitä korjaisi. 

Suunnitelmissa oli mennä moikkaamaan vielä ystäviämme Lorenzoa ja Anastasiaa Lo&La ravintolaan ja sehän kannatti. Ilta oli mitä onnistunein! Meitä tervehdittiin ilosilla huudahduksilla, käden puristuksilla, halauksilla ja eräskin selkähieronta taas tarjoiltiin :D Juttu lensi, ruokaa ja juomaa tuotiin pöytään. Missään ravintelissa ei ole kyllä ikuna ollut näin humoristinen ja viihdytttävä tarjoilija. Tämä paikka oli eräänlainen soul & food & wine heaven! Saatiin myös 'on the house' reilusti tarjottavia. Ikävä jäi näitä ihmisiä! Pakko on mainostaa, jos menette joskus Skiathokselle, Lo&La on paikka missä käydä!




2 kommenttia:

  1. Pojathan viettää oikein hartaushetkeä. ;D Upet kuvat ja maisemat ne vain jatkuu.

    VastaaPoista
  2. Juu, pojat oli aika hiljasia kun bongasivat Piercen kuvan seinällä, tunnelmaa olisi kyllä voinut jopa kutsua hartaaksi ;)

    VastaaPoista